Siskollani on vähän yli vuoden ikäinen tyttönen, jolle aioin jo viime keväänä tehdä neulotun kissan. Tapani mukaan aloin kauhealla tohinalla ilman ohjetta vääntää, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitä kissaa on pariin kertaan purettu ja alettu uudestaan, välillä neuloen, välillä virkaten, ja nyt en edes tiedä, missä se piileskelee. Annikan blogissa näin suloisia, ilmeisesti virkattuja eläinhahmoja ja sain virikkeen tehdä käärmeen! Samalla kokeilin neulontakuntoani, kun käteni ovat kipeytyneet säännöllisesti kesästä lähtien. Nyt on kädet tuhoava työ loppunut, ja käärmeen neulominen sujui ihan hyvin, mutta ei se kamalan hyvää kyllä tehnyt. Ehkä pysyttelen jonkin aikaa tällaisissa pienissä jutuissa ja yritän raivata tilaa ompelukoneelle. Sääli, minä niin hirveästi tykkäisin neulomisesta! Ja ne kymmenet keskeneräiset tuolla hyllyllä...

Kirjoneuletta en juuri ole kokeillut. Omat niksinsä lienee siinäkin, välillä raidasta tuli tiukkaa, välillä löysää. Ehkä joskus opin.

Tällainen siitä tuli:

Se on kalkkarokyy!

Ensi viikolla se matkustaa Englantiin pikku-E:lle. Toivottavasti ehtii yllärinä, en ole siskolle blogini aktivoitumisesta kertonut. Kerron vasta sitten kun käärme on pikku-E:llä

Meillä on täällä ihana talvi! Vanha pyöräparka ei mahtunut varastoon. Mies tänään urhoollisesti tarpoi hangen halki ja vei turvaan uudemman pyöräni, jonka olin aikonut viedä sinne "ihan kohta", ja sitten tulikin talvi, yllättäen niin kuin aina.

Aika ei juokse, se kiitää kuin raketti! Miten se pieni tuhiseva nyytti voi olla jo (ihan kohta, me juhlitaan vähän etuajassa) 10 vuotta? Ihana rakas poikaseni. Hänen tultuaan koulusta menemme ensin kylpylään pulikoimaan. Toivottavasti HSL kuljettaa meidät kunnialla tuon pyryn ja lumen halki! Kaunista siellä kyllä on, niin kaunista!

Kakku leivottiin eilen ja kostutettiin ja täytettiin. Tänään laitetaan vielä kermavaahtokuorrutus. Poikanen olisi halunnut Super Mario -kakun, jota äiti kyllä yrittikin, mutta hieman kämmäsi... Ostin sokerikuorrutetta ja elintarvikevärejä ja sain tehtyä epämääräisen ihonvärisen möykyn, jonka suurin piirtein tunnisti pääksi. Sitten aloin väsätä Marion punaista hattua, mutta siitä ei tullut mitään! Väri ei ollut tarpeeksi vahvaa, ja vaikka kuinka lisäsin sitä, massa oli vain vaaleanpunaista ja lopulta tietysti niin löysää, ettei sitä pystynyt mitenkään muotoilemaan. Netti on tietenkin tulvillaan mitä upeimpia Mario-kakkuja. Voi katkeruus... Annoin sitten päivänsankarille vapaat kädet koristeluun, ja kaupasta hän valitsi Dumle-pussin kakkua varten! 

Koristelin jo vähän pöytää illan juhlia varten. 

Mietin vaan, että mahtaako Varpaantappaja (Kinuskin uudempi nimi) ryhtyä serpentiinintappajaksi ja ilmapallonmurhaajaksi? Jännityksellä odotamme.

 Oho, tämä blogikin on jäänyt vähän kesken! (Niin kuin blogi voisi koskaan valmiiksi tulla...)

Yritän olla taas opiskelija. Viime vuoden tein töitä, mutta koneen jatkuva hakkaaminen ei tehnyt käsilleni hyvää; käsitöiden tekokin on tauolla kipujen vuoksi. Mutta katsotaan, ehkä keksin muuta kirjoitettavaa tai ainakin kuvattavaa – kovin montaa riviä kun ei ilman kolotuksia kirjoitellakaan...

Mutta hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille :) Eiköhän tähän jossain vaiheessa jatkoa tule, aikaisemminkin kuin vuoden päästä.

 Olen myös saanut valmiiksi kaksi pantaa. Nopeita ja tosi käteviä! Violetin (yläkuva)  tein Seiskaveikasta, joka ikävä kyllä on aika kutiseva lanka. Punaisemman (alakuva) vyötteessä lukee Debbie Bliss Como, ja siinä 0n 90% merinoa ja 10% kašmiria.

(Yllättäen hiirellä ei ole ollenkaan niin helppo piirtää kuin kynä kädessä!)

 Hups, olen unohtuillut erinäisille laihdutusfoorumeille. Painonpudotus on lähtenyt käyntiin suht’ hyvin: painoa on pudonnut 5,4 kiloa kuukauden ja kymmenen päivän aikana. 20 kiloa vielä jäljellä. Kovin malttamaton vain olen, haluaisin HETI PAIKALLA päästä läskistä eroon, mutta ei se noin vaan käy. Laihdutan kiistanalaisella vähähiilihydraattisella dieetillä, ja minulle tämä on ainakin tähän asti sopinut hyvin. Läskiä ei ehkä irtoa aivan niin nopeasti kuin haluaisin (kilo/viikko olisi KIVAA), mutta kuitenkin ihan hyvällä vauhdilla. Ja se on hienoa, kun ei nälkä kalva ollenkaan. Karkin mieliteko on oikeastaan kadonnut! Hedelmiä olen syönyt, koska meinaan muuten mennä liian tiukkaan ketoosiin, varsinkin jos liikun. Sitä täytyy tässä huomattavasti lisätä, koska olen aivan rapakunnossa.  Sauvakävelylenkki, puoli tuntia niin kovaa kuin pääsee menee ihan hyvin. Mutta herran jestas jos menen tatamille mellastamaan, siellä ei sauvakävelykunnolla paljoa riehuta. Reilusti huonontunut kunto + lisää painoa = HUONO JUTTU.

Niin, ja sitten on tapahtunut aivan ihana asia: minusta on tullut ihan oikea täti! Siskoni sai viime kuussa pienen tyttövauvan Täti on aivan innoissaan ja haluaa kovasti kovasti päästä katsomaan pikkuista joka on kovin kaukana. Tässä on kaksi pientä ongelmaa: raha ja kissat. Ensimmäistä ongelmaa olen ryhtynyt ratkaisemaan kirjoittelemalla työhakemuksia. Ja rahahan olisi ratkaisu toiseenkin ongelmaan: kyllähän sillä saisi kissanhoitajan käymään kerran päivässä. Kissahotellia en oikein uskalla ajatella, se olivi Kinuskille varmaan aivan liian stressaavaa.

Käsitöitäkin on hirvittävä määrä keskeneräisiä ja jopa valmistuneita... Laitetaanpas tähän vähän.

Ylhäällä kuva tossuista valmiina, alhaalla ennen konehuovutusta. Neuloin nämä hahtuvalangasta.

Nämä sukat tein poikaselleni, lankana Seiskaveikka. Sukkien ja kissojen pitää olla raidallisia.

Tässä on myssy ja putkisukat vauvelille, jonka täti olen. Langan nimeä en muista, siinä oli suurimmaksi osaksi merinoa, sitten silkkiä ja vielä jotain synteettistä.

Tämän kaulahuivin virkkasin J:lle Seiskaveikasta.

 En löydä kameran laturia!  Nyt on kyllä pienoinen siivousoperaatio käynnissä, joten toivottavasti tilanne korjaantuu. Sukkasatoon on valmistunut yhdet raitasukat ja rumat ja epäkäytännölliset tohvelit. Sitten aloin tehdä itselleni palmikkokuvioisia sukkia kärjestä alkaen. Kantapääksi tein tiimalasikantapään, ja molemmat kantapäät neulottuani uskaltaisin varovasti sanoa, että se on helpompi tehdä kuin se tavallinen (joka on Seiskaveikan vyötteessä). Nämä halusin aloittaa kärjestä siksi, että haluan tehdä niistä ainakin polvipituiset, jotta voisi käyttää hameen kanssa. Ehkä jopa pitemmätkin. Jotenkin tuntuu, että sujuu kätevämmin kun on tehnyt ne mutkikkaimmat osat ja voi neuloa vartta sitten niin pitkään kuin tuntuu hyvältä. Tuleehan niihin tietysti lisäyksiä, jotta istuvat paremmin muodokkaisiin jalkoihini, mutta kuitenkin.

Aloitin myös laihdutuskuurin! Viikko ja kaksi päivää kulunut ja paino tippunut 3,8 kiloa! Huimaa! Viimeisen vuoden aikana kasasin itselleni vararavintoa n. 25 kiloa, joten kyllä tässä pudotettavaakin on. 

 Päättelin juuri toiset sukkasatosukkani. Nämä ovat pojalle, neulottu 2,5 puikoilla Nalle-langasta. Kokeilin tehdä tällä kertaa erilaista, sellaista litteää kärkeä. Pojalla on kengännumero ehkä 35. Sovittelin näitä sukkia hänelle muutaman kerra ja purinkin, kun oli kuulemma liian pienet. Nyt nämä menevät minun 39:n jalkaanikin! Pitäisi olla pojallekin sopivat!

 Ensimmäinen värttinäni oli aika alkeellinen ja hajosi pian. Etsin netistä lisää tietoa, ja törmäsin räkkävärttinään.  Se vaikutti paljon kätevämmältä kuin tavallinen hyrrämäinen värttinä, ja aloin sitten väsätä sellaista.

Laitoin vielä koukun tuonne päähän, mutta otin sitten pois. Siirsin myös varren (varrastikku) keskemmälle tuota palikkaa (pojan rakennustarvikkeisiin joutuneen hyllynkannattimen osa). Helmiä ei lopulta tarvittu kuin yksi.

Sitten vain sidotaan alkulanka palikkaan, kierretään siihen villaa ja kieputetaan näin.

Kehräsin lankaa villasta ja hahtuvalangasta.

Lopulta kertasin paksua lankaa ja ohutta hahtuvasta kehrättyä lankaa kieputtamalla niitä yhdessä vastakkaiseen suuntaan. Alimpana on karstatusta villasta kehrättyä paksua lankaa, sen yläpuolella hahtuvalangasta kehrättyä ja ylimpänä valmista kaksinkertaista lankaa.

Pakko saada rukki! Vaikka tämä uusi värttinä on kyllä tehokas ja mukava. Myisikö joku? Melko halvalla?

 Olen neulonut pojalle pipon ja kaulahuivin.

Päättelemättä ovat, ja päättelemättä taitavat jäädäkin, koska ne kutittavat poikaa. Joten purkuun menevät. Sukiksi ja lapasiksi kyllä käy kutittavakin lanka. Tämä on Nallea. 

Itselleni olen tehnyt sormikkaat. Luumunpunaisesta Nalle-langasta (minusta väri on lähempänä luumua kuin viiniä, vaikka viininpunaisena tämä myytiin). Palmikkoresorit varressa ja yksi palmikoista jatkuu sormiin asti.  2,5:n bambupuikoilla neuloin. 

Ja tässä vieressä on ensimmäinen koskaan neulomani sormikas (n. kaksi vuotta sitten). Nämä uudet ovat kolmannet (neljännet, jos kynsikkäät lasketaan sormikkaiksi). Omatekemät sormikkaat näyttävät jotenkin älyttömiltä ilman sormia. Kuin kumihanska johon on puhallettu ilmaa. Kädestä sormet lähtevät niin kauniisti ja tasaisesti, mutta sormikkaissa ei tunnu olevan tilaa kaikille sormille. Kaksiin viimeisiin sormikkaisiin olen tehnyt peukalokiilan. Ensin luulin että se on kauhean vaikea juttu jota kannattaa kokeilla vasta kun on päässyt jotenkin korkealle neulontatasolle, mutta aika yksinkertainenhan sekin oli (tai ehkä olen jo sillä korkealla tasolla :P)

Sukkasadon ensimmäisen parini tein langoista, jotka aiemmin värjäsin Kool Aidilla. Sukkasadossa olen Perunalaarissa.

Resoria neuloessani olin järkyttynyt, väri muistutti lähinnä oksennusta. Kun pääsin sileään neuleeseen, mieli muuttui. Väri näytti melko kauniilta jopa. (Niin, kokeilin yksi kerta niillä kankaanpainoväreillä. Siitä on jo varmaan yli viikko. Langat viruvat vieläkin väriliemessä, koska painoemulsio, jossa on kiinnitysaineet, oli kuivunut. Sekoitin sitä jonkin verran, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, koska paistamisen jälkeen väri huuhtoutui kokonaan pois. Nyt langat ja väriliemi odottavat, että saan aikaiseksi ostaa lisää sitä emulsiota. En vain juuri koskaan käy Kampissa, jossa se kauppa on. Kirjoitan sitten erillisen raportin, kunhan olen saanut hankittua sitä painoemulsiota ja värit kiinni lankoihin. Jos ne eivät mätäne sitä ennen.)

 Minua on jo jonkin aikaa kalvanut halu kehrätä. Päätin aloittaa värttinästä ja siirtyä rukkiin sitten, kun alan harjoittaa kehräämistä ammattimaisesti (joopa joo...).  Tänä iltana valtava kehräämishimo saavutti huippunsa, mutta ikävä kyllä yksikään nettikauppa ei toimita tuotteita kotiin viidessä minuutissa. Onneksi värttinän tekemisessä ei mene niinkään kauaa! Opin, että värttinä koostuu kepistä ja painosta. Onneksi pikku virpojien oksia oli vielä taloudessa, ja niistä väsäsin värttinän.

Onnistuin myös kehräämään jonkinlaista lankaa villasta ja hahtuvalangasta. Näyttää siltä, että vaikka sukkia varten lankaa ei kehrätä ihan hetkessä. Mutta kivaa on kehrääminen! 

Useita valmistuneita töitä on, ja ensimmäinen sukkasatosukkaparikin on aloitettu. Niistä tarkemmin tässä viikonlopun aikaan.

 Huh kun on ollut puuhaa tänään. Ostettiin tänne pariparvi Ikeasta, ja se tuli tänään. J tuli tänne päivällä, ja koottiin sitä. Olipahan työlästä. Aamulla kun poika oli lähtenyt kouluun, siirtelin hyllyjä ja lipastoja. Enkä tyhjentänyt niitä ensin. Hieman työlästä oli, mutta nopeammin se niin kävi.

J toi meille myös muovikassillisen omenoita! Ihanaa! Olen kuivanut uunissa ja keittänyt hilloa. Huomenna teen pakastimeen viipaleita talven omenapiirakoita varten ja kuivatan lisää. J toi viikonloppunakin omenoita, ja niistä tuli myös hilloja ja kuivaomppuviipaleita. En ole ennen kuivannut itse omenoita, ja olin jotenkin hämmästynyt kun ne olivat aivan oikean makuisia. Todella herkullisia. Kuten hillokin. Suomalaisista kirpeistä omenoista tehty omenahillo (etenkin minun tekemäni) on varmasti maailman parasta. Ja varsinkin lettujen kanssa. Ja tulee jotenkin hyvä ihminen -olo, kun saa laitettua jotakin pakastimeen talven varalle.

Poikasen pipo ja J:n kaulahuivi ovat vielä kesken. Nämä viimeisimmät aloitetut. Kuten on myös J:n lapaset, I:n kirjoneulepusero ja isoäidinneliöpeitto. I:ltä lisäksi tulvii uusia "tilauksia": kissalle hattu, I:n huoneeseen vihreä tilkkupeitto, kissahattu I:lle ja mitähän muuta... Kaikenlaista. Niin, olen silloin tällöin kiinnittänyt huomiota, kun jotkut puhuvat jotenkin erikoisesti neulotuista oikeista silmukoista resorissa. Löysin siihen sitten ohjeenkin Käspaikasta, että neulotaan silmukat eri reunasta kuin normaalisti. Ja voi kun siten tulee kaunista! Pikkuisen hitaanlaisesti vain käy, toivottavasti kokemuksen karttuessa vähän nopeutuu. Pelkään nimittäin, että tästedes minun on ihan pakko neuloa sillä tavalla kaikki resorit ja palmikot. Paitsi ehkä sukkien resorit, jos on ihan perussukat tulossa. Kuka niitä sukkien varsia tuijottaa? No, esimerkiksi minä. Jään usein tuijottamaan kauniita neulottuja tai virkattuja juttuja ihmisillä. Välillä havahdun, että toisen laukun kiinteä tuijotus voi tuntua vähän epämääräiseltä, vaikka yritänkin vain saada selville, miten se on virkattu tms.

Lisäksi nyt on meneillään myös käänteinen projekti: puolivalmiin neuleen purkaminen takaisin langaksi.

Lanka on Novitan Luxus Stone. Aloin neuloa siitä parisen vuotta  ihan omasta päästä (ei hirveän fiksua, kun ottaa huomioon suhteellisen vähäisen neulontakokemukseni) villapuseroa. Nyt noin kaksikymmentä kiloa myöhemmin en oikein usko, että tästä puserosta on enää minulle. Olen sitä äidilleni pariin otteeseen tarjonnut (ihme ettei ottanut tuollaista tyylikästä yksihihaista!), mutta tänne se on jäänyt. Kun kävi selväksi, että puseroa siitä ei minulle tule, ajattelin ensin huovuttaa sen koneessa ja tehdä vaikka patalappuja. Sitten ajattelin, että patalappuja saa muutenkin tehtyä, lanka on kuitenkin kivan paksuista ja tekisi mieli tehdä siitä kuitenkin joku villatakki, ja aloin kylmästi purkaa sitä. Nyt sen raskii purkaakin, kun muistot sen eteen tehdystä työstä alkavat himmentyä.

Ja samoin alkaa himmentyä pääkin tältä illalta, aika mennä kohta unten maille. Vielä muutama puikollinen tuota pipoa kuitenkin.

 Viikonlopun aikana sain vihdoin valmiiksi säärystimeni.

Lauantaina neuloin poikaselle kaulahuivin. Aloitin myös pipon, joka tuli sunnuntaina valmiiksi. Lankana oli Karuselli (tms., muutaman vuoden takainen lanka jota ei ole kaupoissa enää näkynyt, Novitan kai (vyöte siis hukassa)), josta olin alkanut tehdä puseroa pojalle. Lanka on muistaakseni ihan keinoainetta, mutta tosi mukavan pehmeää. Seitsemän Veljestä kutittaa ja pistelee inhottavasti atooppista poikastani, jospa tämä kelpaisi kaulaan talvellakin. Pitää hälle kyllä toinenkin kaulahuivi neuloa jostain oikeasta aineesta. Kunhan pääsen lankaostoksille, Tarjoustalon valikoima ei ihan riitä. (Ja mulla on niin paljon lankaa ja niin pieni koti. Ei ole varastotilaa, nyyh.) Pipoon neuloin otsalle mukaan pari kiekkaa heijastinlankaa.  Pipossa oli puikot numero kuusi, ja se on neulottu 2o2n. Kaulahuivi on neulottu aina oikein -neuleella kahdeksikon puikoilla.

Nyt kun oli monta työtä saatu valmiiksi, saatoin hyvällä omallatunnolla aloittaa uuden. Kaulaliinan J:lle. Annoin hänelle Seiskaveikka- ja Nalle-kerät kokeiltavaksi, ja hän pitkällisten tutkimusten jälkeen valitsi Seiskaveikan. No, kilometri ketjusilmukoita ja sitten puolipylväitä (ehkä, terminologia välillä vähän hukassa), yksi kerros yhdellä värillä. Joitain kerroksia laitan kokonaisilla pylväilläkin. Helppo perusjuttu. 

Tässä kissaset on saatu samaan kuvaan. Tämä on hyvin harvinaista. Kola hädin tuskin sietää Kinuskia, ja Kinuski vähän niin kuin härnää Kolaa.

Yhtenä iltana (kuten kaikkina muinakin iltoina) Kinuski hepuloi sohvalla. Räpsin kuvia, ajattelin että joskus se loisto-otos tulee.  No, varsinainen loisto-otos jäi saamatta. Melkein kaikissa kuvissa oli pääosassa sohva, ja jos oikein tiiraili, jostain pilkotti hännänpää tai korva. Mukana oli myös tämä :D

 Tuhmat kukat eivät selviä rangaistuksetta. Jos ei elokuuhun mennessä viitsi kukkia, en minäkään viitsi kastella! Tuhma, tuhma päivänsini :(

Ruukku on muuten itsetehty. Rakusavesta makkaratekniikalla, ja äitini on sen muistaakseni rakupolttanut. Lasitetta ei ole. Tykkään tuollaisesta vähän ronskimmasta pinnasta, ja siitä, että saviesine todella näyttää käsintehdyltä.

Nämä kukat ovat olleet kilttejä, ja niitä kastellaan edelleen:

Maariankello, ehkä; kasvatin taimia kolme vuotta sitten, mutta viime vuonna ei yksikään kukkinut. 

Kauniit, kauniit krassit!

(Takana oleva pyöreä on kastelukannun suu, ei pyssynsuu; en sentään aseella kiristä krassiraukkaa kukkimaan.)

Tomaatti on ollut tosi kiltti! Se saa vettä, mutta kova on sen kohtalo: se kokee katkeran kuoleman ja kärventyy mahahappoihin (jos nämä siis punastuvat).

Perjantaina vietettiin pojan kanssa elokuvailtaa. Vuokrattiin Utelias Vili 2 ja katsottiin se yhdessä. Samalla napsuteltiin herkkuja.

Poika katsoi elokuvan vielä MUUTAMAN kerran ennen kuin se palautettiin. Ja joka kerta oli yhtä hauska.

Kolasta ei ole tainnut vielä kuvaa ollakaan, joten laitetaan tähän lopuksi yksi.

Seuraavalla kerralla taas käsitöistä, nyt onkin taas valmistunut mutta kameran eteen eivät vielä kerinneet.

 Viime yönä näin omituisen unen. Kävelin pienen pohjoissavolaisen kylän raitilla. Yht'äkkiä näin, kun Victoria käveli jostain, kruunu päässä. Mentiin sitten Victorian luokse, ja alettiin laittaa ruokaa. Monta pellillistä broilerinkoipia ja leipiä. Kaarle Kustaa ja Silvia tulivat myös jossain vaiheessa kotiin. Jännitin vähän, kun heidän kanssaan piti ruotsia puhua. (Victorian kanssa puhuin ilmeisesti suomea.) Heillä oli tosi paljon henkivartijoita. Kuningas ja kuningatar menivät aika pian nukkumaan, jolloin henkivartijat laitettiin lataukseen. Kätevää. Olin vähän kummissani kun heräsin.

Nyt alkuviikosta oltiin J:n kanssa mökillä. Aiemmin kesällä ostettiin lapsille tarkoitettu jousipyssy ja nuolia, ja nyt kokeiltiin.

Se näyttää paljon helpommalta kuin on. Minä ammuin ensin viisi nuolta, ja kaikki taisivat mennä ohi maalitaulun. Sitten ampui J, joka sai jo osumia. Sitten taas minä, ja minäkin osuin maalitauluun ja jopa keltaiselle alueelle. Sitten ampui taas J, ja kun yksi nuoli melkein hukkui pusikkoon, päätettiin lopettaa siltä erää. Jousiammunta on paljon helpompaa Wiillä...

Merkitsin osumamme vähän paremmin kuvaan.

Sain valmiiksi poikasen sormikkaat. 

Minusta niistä tuli aika mukavan näköiset! Samoista langoista vielä pipo ja sukat. Kaulaliinan jätän ehkä väliin, kun poika tykkää vain tositosi pehmeästä kaulaa vasten. Sukkien tekemisen jätän Sukkasatoon. Olen ensimmäistä kertaa mukana siinä :)

Toinen säärystin on jo valmiina ja toinenkin jo ihan loppusuoralla. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna ovat valmiit. 

 Olen neulonut ensimmäistä säärystintä reilusti yli puolen välin. 

Kesken kaiken sitten tuli inspiraatio alkaa tehdä heti paikalla pojalle sormikkaita. Samalla saan tuhottua liikoja lankojani.

Lankana Nalle, puikot 2,5. Toivottavasti saan kaikki sormet väkerrettyä ilman että hermot kovin monta kertaa menee.

Tässä on kesällä tekemäni vauvanpeite, josta pitää vielä päätellä ja katkoa joitakin langanpätkiä. Kulmiin teen vielä tupsut.

Nyt olen kehitellyt silmukka- ja kerrosmerkkini lähes täydelliseksi. Enkä ihan itse kehitellyt, vaan eri nettisivuilta löytyi apuja. Tein vielä kaulaketjun, jossa merkkejä voi kätevästi säilyttää.

Kuva on huono, koska se on otettu tietokoneen kameralla. Mutta periaatteenhan siitä näkee. Oikeastaan olisi pitänyt laittaa ketjusta roikkumaan reilun kokoinen ympyrä, johon silmukkamerkit kiinnitetään. Se olisi helpompaa kuin suoraan ketjuun kiinnittäminen. Seuraava silmukkamerkkikoru sitten niin. Aika näyttää, onko tämä niin loistava idea miltä se nyt tuntuu.

 sanoi poikaseni, kun intoilin ihanista uusista bambusukkapuikoistani. Säärystimiä teen nyt niillä. Ihanat neuloa! Jotenkin pehmeämpää kuin metallipuikoilla kilkuttelu. Nämä eivät kilise samalla tavalla, niiden ääni on pehmeämpi ja hellempi. Eivätkä narise yhtä paljon kuin metallipuikot hikisissä käsissä, mutta kyllä minä jonkinlaista narinaa bambupuikoistakin irti sain. Huomasin myös, että se 56 silmukkaakin on vähän niukanlaisesti massiivisille säärilleni. Mietin jo, etten varmasti pura kun olen nättiä palmikkosäärystintä ainakin kolmekymmentä senttiä neulonut, mutta onneksi keksin, että silmukoita voi lisätäkin. Ja että sehän on itse asiassa parempi kuin tehdä tasapaksut säärystimet.

Kävimme tänään kolmen sukupolven (mummo, äiti, lapsi) voimin riehumassa Itäkeskuksen ostosparatiisissa/-helvetissä.  Arvelin, että lankaa ainakin tarvitaan. Tein pikaisen inventaarion lankavarastoistani ja huomasin, että asiahan onkin aivan päinvastainen. Lankaa on ja riittää. On Nallea, Seiskaveikkaa, jotain ihanan pehmeää kaulaliinaksi aiottua, puuvillaa, villaa, kaikkia poly-juttuja. Ajattelin, että voisin sitten neuloa pojalle ainakin parit sormikkaat (ne katoilevat niin herkästi) ja tietysti ne sukat, kaulahuivin, pipon jne. jne. Voisin siis neuloa vaikka mitä ihan oikeaan tarpeeseen, enkä vain aloitella kaikenlaisia ihania juttuja. 

Kangaskaupasta ostin fleece-kangasta palan, siitä teen pojalle paidan ja housut ja siitä saa kylmemmän sään lapasiin vuorit ja ehkä pipoonkin.

Nyt nukkumaan. Tai ensin muutama silmukka ja sitten nukkumaan.

Ai niin, vähän kaikkialla tunnutaan puhuvan sukkasadosta. Olenkohan ymmärtänyt oikein, että sukkasato on sellainen juttu, johon jokainen osallistuja tilittää tietyn ajan sukkasatonsa? Ja sukkia voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, muttei ole pakko? Kuulostaa nimittäin mukavalta jutulta.

Nyt hyvää yötä.

Nyt on Polysemiakämmekkäät valmiit.

Langanpätkät pitää vielä päätellä, mutta senhän minä teen sitten... joskus. Aloin neuloa kämmekkäille säärystimiä kaveriksi, malli on tämän ja Polysemiakämmekkään risteytys. Lankana Seiskaveikka. Silmukoita on 56. Ensin yritin muutaman kierroksen 48:lla, mutten saanut sitä kiskottua valtavien, köh köh, säärilihasteni ympärille. Jos tämä ei mene, suutun. Aiemmin ajattelin neuloa tällä mallilla baskerin, mutta jos neuloisinkin pannan, jossa palmikko menee pitkittäin. Kylmemmille säille voisin neuloa toisesta langasta ja ehkä toisella mallilla (saattaa olla että teen samalla mallilla, koska tämä on niin kaunis ja helppo) lapaset tai sormikkaat (sormikkaiden neulominen tosin saa minut aina raivon partaalle) ja sen baskerin. Tai ehkä jopa pipon. En kyllä ole pipoihmisiä. Sanasta pipo tulee aina mieleen Osuuspankin logolla varustettu RUMA päähine, mutta eihän minun ole pakko sellaista pipoa tehdä. Eihän.

Aloin jo vähän tehdä koetilkkua siitä värjäämästäni langasta.

Mukavilta tuntuu nuo bambupuikot neuloa.

Värjäämisestä vielä, niin muistin, että minullahan on monta monta pikku pulloa Emotuotteen kankaanpainovärejä. Jos niitä ja sitä valkoista emulsiota (joka auttaa värin kiinnittymään?) ja lankoja keittäisin, niin mitähän tulisi? Sotkun lisäksi? No, kokeilen joka tapauksessa. Niinhän sen vain saa tietää.

 Nyt alkaisi olla nämä helteet tässä, jooko? Kieltäydyn vastaanottamasta yli 25 asteen lämpötiloja tästä eteenpäin! Kissat eivät pahemmin tunnu kärsivän, eikä lapsi, mutta minä olen kuin tiskirätti. Nyt kun en enää voi uidakaan. Heinäkuussa sain järvessä pulikoimalla ensin virtsiksen ja sitten kasvattelin mojovan paiseen. Varma en tietenkään voi olla että ne juuri uimisesta tulivat, mutta siltä vahvasti tuntuu, enkä lähde enää näin kolmannen antibioottikuurin loputtua kokeilemaan, että jospas nyt ei mitään tulisikaan.

Kola makoilee mieluiten pojan parvella, Kinuski taas hakeutuu minun seuraani. Jos minä istun koneella, Kinuski tulee selkänojalle.

Ei suoraan sanoen näytä mukavimmalta mahdolliselta paikalta!

Muttta kai siinä sitten ihan lokoisaa on.

Toissa päivänä kauhealla innolla värjätyt langat roikkuvat vielä patterilla kuivumassa. Mitähän niistä tekisi. Pitää varmaan ensin tehdä joku yksinkertainen patalappu tms., jotta näkee kuinka värit menevät pinnassa. Vastaisuudessa kun värjäilen, auttanee lankavyyhden solmuuntumiseen pasmalanka. Pari päivää sitten opin sellaisenkin olemassaolon, ja muistojen kätköistä pulpahti mieleen isot lankavyyhdet, joita pidin käsillä, ja äiti tai mamma keri.

Polysemiakämmekkäät valmistunevat tänään tai huomenna. On kyllä ollut aika nihkeää neulominen helteillä! Kädet hikoavat ja puikot narisevat. Seuraavana kokeilen bambupuikkoja. Minulla on yhdet pitkät bambuiset neulepuikot, joita en ole vielä kertaakaan kokeillut. Koeajan vaikka niillä sen itsevärjätyn langan, ja jos neulominen on niilä paljon mukavampaa kuin näillä perinteisillä, ostan niitä lisää. Sukkapuikkojahan ei voi olla liikaa.

 Tänään tuli kaksi päivää sitten Lankaluolasta tilaamani Kool-Aid-jauheet. Aloinkin heti innolla toimiin. Puolella silmällä vilkaisin netistä erilaisia ohjeita. Lankana käytin luonnonvalkeaa Seiskaveikkaa.

Päätin värjätä punaisen ja violetin sävyillä liukuvärjättyä lankaa. Sitä varten kerin kerän pienehköihin vyyhtiin, jotka laitoin vierekkäin uunivuokaan. Siinä olisi hyvä työntää langat mikroon paistumaan. Kerimisen apuvälineenä käytin poikani rakentamaa esinettä.

Kastelin langat, ja annoin niiden vettyä vähän aikaa. Sitten väri. Ohjeissa kehotettiin laittamaan väri ruiskulla, mutta ainoa taloudesta löytynyt ruisku ei toiminut, joten lusikoin liemet langoille.

Laitoin väriä lusikalla, ja lopulta kumasin kaikki vedet lankojen päälle. Puristelin, jotta väri leviäisi tasaisemmin, mutta hämmästyksekseni väri imeytyi hyvin nopeasti lankaan, eikä juuri enää puristelemalla levinnyt. Sitten lankakakku mikroon. Annoin niiden pyöriä yhteensä viitisen minuuttia. Sitten vuoka vessaan ja kylmää vettä päälle. Vaikka olin laittanut vuokaan selvät kerät, oli minulla nyt käsissäni luultavasti maailman suurin umpisolmu.

Pari tuntia meni selvittelyssä.

Värit olivat jääneet liian hailakoiksi (puhumattakaan nyt siitä liukuvasta värinvaihdosta...), joten selvittelyn jälkeen vettä ja väriä vuokaan, langat sekaan, kierittelyä ja puristelua, viimeinen pussi suoraan langoille, puristelua ja kääntelyä ja mikroon.

Ja tässä ne ovat nyt kuivumassa.

Nuo selvittelen huomenna, toivottavasti eivät ole menneet kauheaan solmuun.

Tekniikkani kaivannee HIEMAN hienosäätöä monessakin kohtaa... Onhan tässä vielä muutama vuosikymmen aikaa opetella.

 Tänään olen jatkanut kämmekkäitä.

Teen nuo varret peräkkäin ja sitten kun tulee enemmän laskemista ja muistamista teen vuorotellen, ettei ehdi unohtua mitä tein ja miten missäkin kohdassa. Kuva on valitettavasti aika epätarkka, mutta tykkään todella tuosta pinnasta. Palmikoiden ympärillä on helmineuletta, niin että oikeita ja nurjia on aina kaksi päällekäin. Killuttimet ovat näpertelemiäni kerros- ja silmukkamerkkejä. Joskus päivänvalossa pitää ottaa niistä parempi kuva. Niiden "tuotekehittely" on vielä hieman kesken. Tällä samalla mallilla ajattelin neuloa säärystimet ja jos puhtia riittää, baskerin ja kaulahuivin. Näistä kämmekkäistä tulee aika pitkät, peukalokiilaa en ole vielä edes aloittanut.

Eilinen energiapommi on tänään ottanut rauhallisesti.

Kinuski on nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Syliinkin se on tullut, mitä se ei usein tee. Pari kertaa otin kaulurin pois, jotta raukka saa vähän peseytyä. Onneksi se aloittaa systemaattisesti naamasta, eikä heti iske hampaitaan leikkaushaavaan. Kipuja ei ainakaan näytä olevan, liikkuu ihan normaalisti, hyppää sohvalle ja antaa ottaa normaalisti syliin ja katsoa leikkaushaavaa.

Nyt taas langan ja puikkojen kimppuun.